PK-sektoriin kohdistuu kasvava paine laskea ja raportoida kasvihuonekaasupäästöjä. Tätä edellyttää alati tiukentuva sääntely. Finnwatchin tuoreen selvityksen mukaan yrityksiltä puuttuvat sopivat työkalut päästöjen laskentaan sekä pääsy päästökertoimiin. Myös ymmärrys päästövähennysten vaikutuksista yrityksen liiketoimintaan kaipaa parannusta. Tilanteeseen vaaditaan pikaista muutosta, koska suuret ostaja yritykset vaihtavat jo toimittajiaan kasvavalla vauhdilla päästöraportoinnin puutteiden vuoksi.
Vuoden 2023 aikana useat tutkijat ovat ilmoittaneet että 1.5 asteen nousu maapallon keskilämpötilassa on jo ohitettu. Samalla päästövähennys tavoitteista ollaan lipsumassa kaikilla rintamilla. Tuleva EU regulaatio ajaa kaikenkokoisia yrityksiä myös Suomessa mittaamaan sekä raportoimaan kasvihuonekaasupäästöjä entistä tarkemmin. Myös pienemmiltä yrityksiltä odotetaan päästölaskentaa, jotta isommat lain velvoittamat yritykset voivat raportoida toimitusketjujen päästöistä viranomaisten kasvavien vaatimusten mukaisesti.
Kouluttaessani PK-yrityksiä päästölaskennasta kuulen yhä useammin osallistujien suusta päästölaskennan syyksi heidän asiakkaidensa vaatimukset. Osuuspankin aiemmin tänä vuonna teettämässä suuryritystutkimuksessa 82,6% suurista yrityksistä kokee painetta tiukentaa tai uudistaa koko alihankintaketjuun liittyviä vaatimuksia omien vastuullisuus sitoumusten takia. Tutkimukseen osallistuneista yrityksistä 43% oli jo vaihtanut toimittajiaan vastuullisuus vaatimusten vuoksi. Kyseessä ei siis ole pelkästään markkinoinnista, laki velvoitteiden täyttämisestä tai kuluttajien rauhoittelusta, vaan liiketoiminnan ytimestä. Ja paine kohdistuu monesta suunnasta nimenomaan PK -yrityksiin.
Yrityksissä syntyy valtaosa maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Rajallisten resurssien maailmassa on loogista, että ensin pitäisi tietää luotettavasti mikä on asioiden nykytila, jotta voidaan suunnitella millaisilla keinoilla päästöjä voitaisiin tehokkaimmin vähentää. Yhtä lailla valittujen päästövähennyksiin tähtäävien keinojen vaikutuksia tulisi pystyä seuraamaan, jotta nähdään ollaanko tehty oikeita asioita, vai onko tarvetta korjata kurssia. Erityisesti PK-yrityksillä ei ole tänä päivänä tarvittavia kyvykkyyksiä tehdä näitä asioita. Keskeiset pullonkaulat on ratkaistava nopeasti, tai meillä ei ole oikeutta kritisoida yrityksiä toiminnan puutteesta ilmastonmuutoksen torjumiseksi.
Viime aikoina on alettu puuttua entistä hanakammin yritysten ympäristöväitteisiin. Ilmastopuolella esimerkiksi väittämät hiilineutraaliudesta ovat usein epämääräisiä tai pahimmillaan harhaanjohtavia. Äskeittäin julkaistut selvitykset, mm. Finnwatchin julkaisema yritysten päästöraportoinnin nykytilaa avaava “Valistuneita arvauksia” -selvitys, vahvistavat että väittämien taustalta puuttuu riittävän uskottava laskenta päästöistä. Myös laskennan perusteisiin ja taustalla oleviin olettamuksiin kaivataan lisää läpinäkyvyyttä.. Kuluttajien apuun on onneksi tulossa EU:n valmisteilla oleva viherpesu direktiivi, joka rajaa yritysten markkinoinnissa käyttämien vihreiden väittämien käyttöä, sekä vaatii luotettavampaa laskentaa niiden taustalle.
Mitkä ovat yritysten suurimpia kompastelun syitä päästölaskennan ja raportoinnin saralla? Ensimmäisenä voitanee mainita päästökertoimet. Yritystoiminnasta syntyy lähes poikkeuksetta päästöjä, riippumatta siitä millä sektorilla yritys toimii. Tyypillisesti kaikki yritykset käyttävät esimerkiksi energiaa jossain muodossa. Ne ostavat tavaroita, valmistavat niitä ja myyvät tuotteita edelleen. Kaikesta syntyy päästöjä. Jotta vaikkapa käytetyn sähkön määrälle saadaan laskettua hiilidioksidi ekvivalenttipäästöt, mikä on yleisesti päästöjen kuvaamiseen käytetty yksikkö, vaaditaan kulutukselle päästökertoimet. On olemassa yleisiä julkisesti eri lähteistä saatavia päästökertoimia, kuten vaikkapa Suomessa tuotetun sähkön päästökerroin, mutta se voi poiketa huomattavasti yrityksen todellisista sähkön kulutuksen päästöistä, jos yritys käyttää vaikkapa 100% uusiutuvaa sähköä. Tänä päivänä tarkkoja päästökertoimia on vaikea saada ja ne ovat usein maksumuurien takana. Jos pienelläkin yrityksellä on vaikkapa parikymmentä riviä laskettavia päästöjä, niin ostettavista päästökertoimista alkaa syntyä pitkä lasku, joka pitää maksaa joka vuosi laskentaa toistettaessa. Karkeiden ilmaisten keskiarvo päästökertoimien käyttö saattaa aiheuttaa sen, että vaikka yritys olisi selvittänyt tarkkaan oman kulutuksensa, päästökerroin voi aiheuttaa kaksinkertaisen poikkeaman suuntaan tai toiseen todellisiin syntyineisiin päästöihin verrattuna. Päästökerrointen panttaus ei ole reilua, varsinkaan PK-yritysten kohdalla. Olen ollut yhteydessä useisiin Suomessa sähköä myyviin yrityksiin ja kädenväännöstä huolimatta useat näistä eivät edelleenkään suostu antamaan myymiensä sähkötuotteiden päästökertoimia. Miten asiakas voi tehdä edes valintaa muiden kuin hintojen ja epämääräisten ympäristöväittämien varassa, jos yritykset myyvät vihreänä markkinoimaansa sähköä vailla uskottavia lukuja joilla väittämät voidaan osoittaa todeksi?
Toinen haaste PK-yrityksille on ilmaisten työkalujen puute laskennan helpottamiseksi. Joitakin taulukko pohjaisia sekä asioita liikaakin yksinkertaistavia työkaluja lukuunottamatta markkinoilta ei löydy ilmaisia, kouluttavia ja riittävän tarkkaa laskentaa mahdollistavia työkaluja. Ilmaisten käytettävien työkalujen tulisi myös mahdollistaa yritysten konkreettinen ilmastotyö. Yritykset tarvitsevat myös nykyaikaisia keinoja suunnitella, toteuttaa ja seurata päästövähennyksiin tähtääviä toimenpiteitä. Valitettavasti näihin tarpeisiin vastaaminen on toistaiseksi vielä jäänyt raportointi tarpeiden varjoon ja kehittyneemmät työkalut ovat kalliiden maksumuurien takana, varsinkin kun puhutaan PK-yritysten rajallisista resursseista.
Yritysten päästövähennysten taloudelliset vaikutukset ovat edelleen tänä päivänä huonosti tutkittu ja käytettävissä olevat työkalut päästöjen laskentaan ja seurantaan tarjoavat vähän helpotusta asiaan. Euro vaikutukset ja niiden seuranta myös päästöjen vähentämiseen tähtäävissä toimenpiteissä ja investoinneissa tulisi tuoda voimakkaammin esille osana laskentaa sekä sen mahdollistavia työkaluja. Yritysten vaikea muuttaa käsitystään vastuullisuudesta kulueränä sen sijaan, että se voitaisiin nähdä kannattavana investointina, kunnes todistusaineistoa pystytään uskottavasti osoittamaan toimenpiteiden positiivisista talousvaikutuksista.
PK-sektorin osuus Suomen bruttokansantuotteesta on 40% ja valtaosa yritysten toimitusketjuissa syntyvistä kasvihuonekaasupäästöistä syntyy PK-yrityksissä. Ilmastonmuutoksen torjunnan ohella meillä ei ole varaa jättää näitä yrityksiä paitsioon ilman myöskään Suomen elinkeinoelämän tulevaisuuden ja kansantalouden näkökulmasta. Ratkaisuja tarvitsevaan nyt kipeämmin kuin koskaan.
Sami Tornikoski, vastuullisuusjohtaja
